Aamu valkeni sateisena, mutta eipä tuo haitannut. Protestina ranskalaisen aamiaiskulttuurin hapatukselle olimme nauttineet aamiaiseksi paahtoleipää juustolla eikä mitään croissanttia suklaatäytteestä puhumattakaan, joten ruumis oli hyvin ravittu ja valmis kohtaamaan pikku vastoinkäymisiäkin.
Onneksi ei menty suoraan metroon, koska vähän matkan päässä oli pistetty tori pystyyn, ja siellä käytiin tutustumassa rustiikkiseen tarjontaan. Siellä oli kaikkea mitä ihminen voi kuvitella tarvitsevansa sielunsa temppelin rakennusmateriaaliksi. Laaja valikoima erilaisia riistalintuja (päät sievästi sivulle taitettuina) kellotti pöydällä odotamassa noutajaansa, vanha mummeli paistoi lettuja ja setä tarjoili viininmaistiaisia ja omenapöydän takana nuori komistus esitteli erilaisia siidereitä. Tilanne oli kuin matkailumainoksesta, mutta eipä se haittaa.
Hienona suunnitelmanamme oli mennä Notre Dameen messuun, mutta valitettavasti noin tuhat muutakin ihmistä oli keksinyt saman idean, ja jono oli pihassa seisovan joulukuusen juurelle asti. Me päätimme tulla messuun joku toinen päivä ja aikaisin aamulla, jolloin ehkä pääsisimme sisälle asti.
Suunnitelma siis muuttui lennossa, ja lähdettiin kävelylle kohti Louvrea ja siitä eteenpäin Champs Elyseen suuntaan. Louvressa mietittiin kuinka vetoisia ne kiviset salit on mahtaneet talvella ollakaan, ja kuinka pitkä matka Luis:lla olikaan Marie A:n tykö kun hän silkkipaita hulmuten kirmasi yöjalkaan linnan toiseen päähän. Tuiliersin puiston toisessa päässä oli maailmanpyörä ja Leila halusi tietysti sinne. Jonossa se alkoi narisemaan että kamalan huteran näköiset nuo rakenteet ja aika korkealle tuo menee ja miten tuollainen muovimuna muka kestää monta ihmistä. Just tuollaisia kannattaakin juuri tuossa tilanteessa miettiä. Näkymät oli hienot eikä kenellekään tullut munassa paniikkia. Ulostullessa otettiin vielä valokuva jossa kerrankin molemmat näytettiin yhtä aikaa suht inhimilliseltä. Pakkohan se kuva oli ostaa pois.
Tässä vaiheessa alkoi jo huikomaan ja haettiin kioskista kinkku-juusto letut polttoaineeksi. Champs Elyseen varrella oli ilmeisesti joulumarkkinat, pieniä kojuja molemmin puolin täynnä ihan kaikkea. Me tyydyimme ostamaan kuumaa punaviiniä kadulta löytyneellä vitosella, ja ajamaan kadun lopuksi metrolla Gare du Nordille, koska Leilan mukaan se on paikka missä Hercule Poirotin henki on vahvasti läsnä. Paikkaa oli ilmeisesti aikalailla uudistettu sitten Papa Poirotin koska emme aistineet häntä, ja koska alkoi taas sataa, päätettiin lähteä takaisin asunnolle huilaamaan hetkeksi ja miettimään jatkosuunnitelmaa.
Aamulla sain pystyyn netin kun täällähän olikin langaton verkko. Sitä varten piti maksaa 24h piletti, mutta kun tunti sitten tultiin takaisin, en päässytkään taas surffailemaan. Ajattelin että olen sitten maksanut vain tunnista ja maksoin taas käytöstä, mutta kun just tutkin käyttäjätietojani, siellä näkyy että minulla on kaksi 24h lupaa maksettuna ja toista tässä nyt käytän. En sitten tiedä että miten tämä homma nyt toimii.
Hauskoja tekninen yksityiskohta tässä netin käytössä on se, että kaikki muu kyllä löytyy myös englanniksi, mutta kun rekisteröinnin yhteydessä pitää klikata että "hyväksyn sopimuksen ehdot" tms, niin ne sopimuksen ehdot on vain ranskaksi!
Asunnon hauska tekninen yksityiskohta on se, että sisäpihalle johtavan portin ovikoodi ei toimi. Ensin päättelimme että meillä on väärä koodi ja kirosimme jo Interhomea että tämähän on mennytkin jo niin hyvin ja henkilökunta on ollut avuliasta ja ystävällistä että pakosti joku tällainen takapakki on tulossa. Illalla sitten seisoskelimme portin takana odottamassa että joku tulee ulos että päästäisiin sisään. Siinä vaiheessa kun maha oli täynnä ja kädet venyneet ensin matkalaukkujen ja sitten ostoskassien kantamisesta, meinasi huumorintaju loppua kun piti tehdä leiri sen hiton portin viereen. Tänä aamuna sitten naapurikaupan setä selosti että se koodisysteemi ei toimi ja pisti pöngän ovenrakoon että siitä pääsee kulkemaan. Me oltiin jo mietitty että miten ne kaikki muut talon asukkaat pääsee kulkemaan portista ja me vaan odotellaan ulkopuolella. Talossa on nimittäin asukkaita, ja paljonkin. Tämä asunto on ensimmäisessaä kerroksessa, ja ovi tehty pahvista, joten portaikon tapahtumat ovat tulleet tutuksi.
Kohtapuoliin kun Leila lakkaa kuorsaamasta tuossa punkalla ja olemme kylliksi vahvistuneet teen juonnilla, niin täytyy aloittaa vakava keskustelu siitä mihin mennään illalliselle. Tai sitten tehdään varma valinta ja mennään samaan paikkaan kuin eilenkin. Tarkoitus oli että oltaisiin tänään käyty katsomassa missä se mun kouluni on, niin ettei huomenaamulla tule kiire olla ajoissa paikalla, mutta se taitaa jäädä tältä päivältä. Miten vaikeaa se muka voi olla löytää perille ajoissa?!??!
