"Ehdottomasti viimeinen kuulutus matkustajille Laura ja Leila Fabritius, portti suljetaan minuutin kuluttua"...
Lähimmäisten epäilyistä poiketen EMME olleet samppanjabaarissa eikä missään muuallakaan vitkuttelemassa, vaan kone oli päättänyt lähteä etuajassa eikä ne kuulutukset tietenkään kuuluneet sinne turvatarkastuksen toiselle puolelle missä me istuttiin juttelemassa Leilan kavereiden kanssa.
Tuli sitten parinsadan metrin pikataival portille 17 joka oli jossain hiton kaukana. Molemmilla verenmaku suussa ja henki pihisten tömisteltiin paikalle järkyttyneen näköisen lentoemon tykö. Pulssi tasaantui vasta jossain pohjois -Saksan yläpuolella ja tuliaiset jäivät kentälle.
Päästiin kuitenkin matkaan, laukut löytyivät vaikka ilmeisesti vedonlyöntikertoimet olivat Kaarlen kentän puolella, ja juna Päriisiin vei meidät ruuhka-aikaan suoraan pimeyden ytimeen eli raahaamaan vaatimattomia matkatavaroitamme (minulla vain 25kg plus 12kg reppu, Leilalla vain noin 18kg kokonaiskuorma) loputtomia rappuja pitkin ensin Interhomen toimistolle hakemaan avaimia ja sitten vihdoin kohti asuntoa. Vaihdot joka etapilla, luonnollisesti.
Asunto on kiva, vaikkakin kylmä. Vessassa käyntiä kannattaa miettiä hetken, koska rinki on kylmä. Tänä aamuna huomasin että pytyn yläpuolella on sikalalamppu, joten seuraavalla kerralla tiedän pistää sen päälle hieman ennen visiittiä.
Illalla pistäydyttiin lähiravintolassa illallistamassa. Kyllä alkoi jo vähän huikoakin kun aamiaisen jälkeen ei oltu ehditty paljon kahvikupillista enempää nauttia. Oletuksesta poiketen kaikki tapamamme paikalliset, myös paikallisravintolamme henkilökunta on ollut todella ystävällistä ja avuliasta. Ja fiksua, varsinkin se tarjoilija joka tulkitsi ns.ranskankielisen viestini ja vieläpä ihan oikein!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti